Ahti Nikkosen kotisivut

Olen ollut muusikkona koko ikäni sekä keikka että etenkin ravintolamuusikkona, tosin 2000-luvulla olen käynyt vain "tuurauskeikoilla" mukavissa yhtyeissä kuten Jukka Häkkilän (Flame), Duo Richards, Duo Seppo Havukaisen (ja trio) ja Maija Muikun kanssa. Soittimeni on Roland G-70. Lisäksi harrastan sävellystä (& sanoitustakin) kevyen musiikin alalla. Mutta olen tehnyt "harharetkiä" myös muihin töihin ollen anniskelutyöntekijänä, kassatarjoilijana ja laulunjohtajana (7.6.1973 - 30.11.1973) (kuva 1973), kassatarjoilijana (23.1.1989 - 13.7.1990) ja ravintolanhoitajana (14. 7.1990 - 7. 7.1991) (kuva 1991) OY BOTTA AB (St Urho's Pub),virkamiesharjoittelijana 16. 8.1995 - 14. 9.1995 (ALKO-YHTIÖT). Lisäksi olen ollut Alkon myyjä, rakennusapumies, kasettimyyjä, bensanmyyjä, musiikinopettaja peruskoulussa, liikenteen laskija, kuormakirjuri, jopa kalakauppaan ja ahtaukseen satamassa tuli tutustuttua. Silti noissa muissa ammateissa ollessakin olen keikkaillut koko ajajn.Vaikka olen ollut esittävä muusikko noin 20 vuotta, niin luonnollisesti [tai paremminkin luonnottomasti] Eläketurvakeskuksen työsuhderekisteristä ei näy edes ravintolamuusikon työsuhteita kuin murto-osa. 1990-luvulla aloitin freelance-muusikkona ollessani aikuisopiskelun.

Keikkamuusikon ura alkoi jo lukioaikana niin tiiviisti, että se osaltaan aiheutti [“tietenkin”] luokallejäämisenkin. Kiteellä 1960-luvulla eläessäni ensimmäisiä pitempiaikaisia yhtyeitäni oli Sam Jones Combo, joka keikkaili pääasiassa Pohjois-Karjalassa lavoilla, seurantaloilla ja työväen taloilla. Jonkin verran teimme jo silloin ravintolakeikkojakin.. Erityisesti esiinnyimme solisteja säestäen, ollen milloin minkin tähden "oma" yhtye..

Lukion jälkeen siirryin Helsingin yliopistoon opiskelemaan musiikkitiedettä. Tein opiskeluaikana paljolti ns. tuurauskeikkoja (esim. Kalevi Falkin & Koivistolaisten ja Tapani Kansan silloisen kotkalaisen yhtyeen kanssa Ruotsissa). Pitempiaikainen kiinnitys minulla oli Harri Bergmanin yhtyeen kanssa, jonka laulusolistina oli silloin Taisto Ahlgren. Hänen kanssaan teimme duo keikkoja sittemmin 1990-luvulla. Muita pitempiaikaisia yhtyeitä oli Seventy, solistina Dave (Seppo Kohvakka) ja Bror Colin. Kuriositeettina mainittakoon lyhyempiaikainen keikkayhtyeeni Era & Erektiot.

Opiskeluni jäi sittemmin täysin taka-alalle, kun lähdimme kiertämään maata Trio Musta Surman kanssa. Soitimme myös Finnhansan Saksan linjalla. Pääasiassa soitimme kuitenkin ravintoloissa Kemijärven Koilliskunta-hotellia myöten. Tosin joissakin paikoissa Musta Surma oli liian voimakas nimi, jota ei hyväksytty, vaan se piti vaihtaa kiinnityksen ajaksi ja soitimme milloin milläkin nimellä useimmiten solistin Raimo Nurmivaaran nimellä (esimerkiksi Seinäjoen Epo ravintolassa).

Trio Musta Surman jälkeen pitempiaikainen yhtyeeni oli Trio Richards (solistina Robert Orjavuono). Ravintolakeikkailumme keskittyi länsirannikolle (Turun Kristiina & Foija) unohtamatta Pohjois-Karjalaa, jossa esiinnyimme Kai Lindin yhtyeenä ja solistina oli myös (Humppa)Topi Palviainen. Teimme Pohjois-Karjalassa myös lavakeikkoja.

Sittemmin pitkäaikainen yhtyeeni oli Trio Ahti Jorma, joka keikkaili lähinnä Pohjois-Karjalassa. Solistina oli pääasiassa Sven Erik Ikola (Vennu vaan & Kiteen kirkas). Trio Ahti Jorma esiintyi pääasiassa ravintoloissa. Muista yhtyeistä mainittakoon Trio Markus, jonka toinen solisti nykyinen Maija Muikku soittaa yhäkin ravintoloissa ja on levyttänyt säveltämääni musiikkia (Tänään vielä). Seuraava pitkäaikainen yhtyeeni oli Trio Aho, joka esiintyi pääasiassa ravintoloissa (Valkealan Motellista Hotelli Kuusamoon, mutta kesäisin keikkailimme ollen aina kulloisenkin solistin oma yhtye.

Kokonaan ravintoloissa sen sijaan esiinty yhtyeeni Trio Flamingo, jonka kanssa kiersimme maan Sodankylän Kantakievarista Hangon ravintola Maretiin. Lisäksi esiinnyimme Vaasan laivoilla (Viking Express) sekä Silja-linen Turku-Tukholma reitillä(M/S Svea). Tämän yhtyeen kanssa esiinnyimme myös Ruotsissa Hotelli Kareliassa usein sekä myös Norjassa Hotelli Strandassa (Bergenin tienoilla). Trio Flamingossa aloin soittaa vasemmalla kädellä basistin osuudet, joten yhtyeemme matki siten kvartettia (rummut, basso, kitara ja koskettimet). Tämä enteili muutosta, joka tuli monien muidenkin yhtyeiden kohtaloksi sittemmin kokoonpanojen supistuessa 1990-luvulla.

Lopuksi haluan mainita vielä rockyhtyeeni Taifun (sittemmin T. Torni Band), joka levytti parikin kasetillista sävellyksiäni ja singlen Rauhaa ja rakkautta.

1990-luvun vaihteessa lopetin siis ammattimaisen ravintolamuusikon urani, ollen jonkun aikaa anniskelutyöntekijänä. Esiinnyin kuitenkin ravintoloissakin, jotta säilyttäisin tuntuman ravintolamuusikon työhön ja keräsin samalla materiaalia tutkimustani varten: aluksi Trio Mixerissä, jonka kanssa esiinnyimme legendaarisessa Merihotellissa (Helsingin Hakaniemessä) viimeisenä ravintolayhtyeenä (muistaakseni) ja joksikin aikaa herätimme henkiin Trio Flamingonkin. Muuten keikkailin 1990-luvulla enimmäkseen ns. tuurauskeikkoja (Duo Maija Muikku sekä Trio Flame) sekä Pohjois-Karjalassa Seppo Havukaisen yhtyeessä aina viime kesään saakka, jolloin hän kuoli. 2000-luvulla suurin osa taiteellisesta esittävästä työstäni oli yksityistilaisuuksissa esiintyminen. Näin siksi, että ns. tuurauskeikkani loppuivat vuoden 2005 väitökseen, koska sen jälkeen ei kukaan kysellyt enää keikoille "tohtoriuteni säikäyttämänä". Tosin suurempi syy lienee siinä, että minun tuttavamuusikot ovat ikääntyneet tai peräti poismenneet Seppo Havukaisen tapaan ja nuoremmat muusikot sanovat korkeintaan "mee setä kotiin"..

Alla Trio Famingon työpaikat esimerkkinä ajalta, jolloin ravintolamuusikon työ ei ollut vielä pätkätyötä. Niistä näkyy hyvin myös millaista (matkustamista) soittajan työ on hyvässä ja pahassa. Olen esitellyt tätä mallina ravintolamuusikon työn muutoksesta. Aiemminhan työsuhteet kestivät kuukauden. En olisi tuolloin ikinä arvannut, että työsuhteet sittemmin 1990-luvlla alkoivat lyhetä niin, että ravintolamuusikon ammatin voidaan katsoa loppuneen siinä mielessä, että se olisi täysviikkoista työtä.

RAVINTOLA- JA KEIKKAMUUSIKKO